Tärpinilmaisin talviseen täkyongintaan

Talvinen täkyonginta eli ismete kasvattaa koko ajan suosiotaan maassamme. Vastuullinen täkyonkija virittää onkensa aina niin, että havaitsee tärpin heti, kun se tapahtuu. Jos tärppiä ei havaita ajoissa tai siihen ei reagoida, ehtii kala niellä syötin, eikä sitä yleensä enää voida vapauttaa.
Hyvä ja toimiva tärpinilmaisin on perinteinen vippa, johon on kiinnitetty kulkunen. Siitä tärpin voi sekä nähdä, että myös kuulla. Vippoja saa hyvin varustetuista kalastusvälineliikkeistä, mutta sen voi tehdä helposti myös itse.

Tarvikkeet ja valmistusohjeet

• (1) Vipan runkona toimii noin 0,5 metrin pätkä jousiterästä. Vippamateriaalina voi käyttää myös auton pyyhkijän sulista löytyvää terästä, kuten kuvassa.
• (2) Vipan toiseen päähän kiinnitetään jotain kevyttä, mutta tarpeeksi suurta ja erottuvaa. Kuvassa olevissa vipoissa on parin sentin levyinen viipale lötköpötköksi kutsuttua lasten uimalelua. Kuvan lötköpötkö on keltaista, mutta punainen tai oranssi on vielä paremmin erottuvaa. Työnnä vippa lötköpötkön läpi, niin, että vippaa tulee toiselta puolelta noin viisi senttimetriä näkyviin.
• (3) Kierrä muutama kierros sähkömiehen teippiä tms. vipan kärkiosan ympärille. Mittaa kärkiosan pituinen pätkä kutistesukkaa ja kutista se kärkiosaan teipin päälle.
• (4) Liimaa lötköpötkö paikalleen kutistesukan taakse.
• (5) Leikkaa vanhasta pyörän sisuskumista kaksi viiden millimetrin levyistä lenkkiä ja kiinnitä lenkit toisiinsa. Pyöritä toinen lenkki kärkiosan ympärille. Vapaaksi jääneestä osasta saat kohmeisillakin käsillä kiinni ja voit ujuttaa siiman kärkiosan ympärille kierretyn kumilenkin alle. Näin sinulla on säädettävä siiman vapautin.
• (6) Kiinnitä vielä lopuksi kulkunen lötköpötkösiivun taakse. Vippa on valmis.

Ylälaidan kuvassa: Itse tehdyt ismetevipat lähes käyttövalmiina, vain kulkunen puuttuu. Kiinnitä kulkunen lötköpötköviipaleen taakse, jotta se ei pääse sotkeutumaan siimaan.

Kuvateksti: Polkupyörän sisuskumista leikatuista kumilenkeistä saat erinomaiset siimanvapauttimet.

Teksti ja kuvat: Juha Ojaharju