Vaihtoehtoja nirsolle ahvenelle ja kuhalle

Toisinaan ahven ja kuha osaavat leikkiä vaikeasti vieteltävää tai muuten vaan diivailevat. Ehkäpä ne ovat jo nähneet kaikki kotimaiset viritykset.
Tästä syystä esittelemme muutamia rigauksia idästä ja lännestä, joita meikäläiset kalat eivät vielä osaa toivon mukaan varoa.

Leijuva jigi antaa kalalle aikaa iskeä

Ratkaisu nirson syönnin ongelmaan on usein varsin yksinkertainen: hidastetaan jigin vajoamista. Mitä hitaammin jigi vajoaa pohjalle, sitä enemmän kalalle jää aikaa napata. Ja mitä kevyempi jigi vedessä on, sitä useammin varovainenkin maistelija imaisee houkutuksen kitaansa.

Kotimaassa ongelmaa on ratkottu jigipäätä keventämällä ja lisäämällä vieheen eteen pätkä paksumpaa fluorocarbonia. Moni on löytänyt ratkaisun huonon syönnin ongelmaan myös drop shot-jigauksesta.

Huonon syönnin ongelma on siis tuttu jo suurimmalle osalle kotimaisista kalastajista. Mutta ilmeisesti kala syö välillä huonosti myös muissa maissa, koska jigin herkistämiseen tähtääviä virityksiä löytyy maailmalta muitakin. Nyt esittelemme muutamia virityksiä maailmalta.

1. Texas ja Carolina Rig

Tuskin tarvitsee mainita, että nämä rigaukset ovat made in USA. Bassinkalastukseen matalissa ja kasvustoisissa vesissä tarkoitetut viritykset rantautuivat Suomeen jo 90-luvulla, jolloin ne tunnettiin jo edellä mainittuina luotipääjigeinä. Kyseessä ei siis ole varsinainen uutuus, mutta ensijulkaisusta on jo sen verran aikaa, että kertaus lienee paikallaan.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan rigit käsittävät koukun, luodinmallisen painon, jonka keskellä on reikä, ja leikarin. Itse vieheessä eli jigissä ei ole kiinteää painoa lainkaan. Sen sijaan siimaan pujotettu paino pääsee liukumaan siimassa vapaasti, jolloin se painuu pohjaan ennen jigiä. Painon osuttua pohjaan jigi vajoaa loppumatkan hitaasti leijuen, mikä tekee pyydöstä houkuttelevamman nirsonkin saalistajan silmissä.

Texas ja Carolina eroavat toisistaan sillä, että Texas rigissä paino pääsee liukumaan kiinni jigiin saakka, kun Carolina rigissä jigin ja painon välissä, noin puolen metrin päässä jigistä on leikari, joka pitää painon kauempana pyydöstä. Näin jigille jää pidempi matka leijua pohjalle.

Jotta menetelmistä saadaan täysi hyöty irti pitää muistaa, että pyytö kalastaa vielä sen jälkeen, kun paino on pudonnut pohjalle. Itse asiassa pyytö kalastaa parhaiten juuri silloin; tärppi tulee lähes poikkeuksetta sen jälkeen, kun paino on osunut pohjaan jigin vielä hitaasti vajotessa.

Kuvateksti: Vasemmalla Alabama rig, jossa siimaan sidottu leikari estää painoa liukumasta jigiin kiinni. Oikealla Texas rig, jossa paino pääsee liukumaan kiinni jigiin saakka. Texas on yksinkertaisempi rakentaa ja mukavampi heittää, mutta Alabama on parhaimmillaan silloin, kun tarvitaan oikein leijuvaa jigiä. Yleensä molemmissa rigeissä käytetään vasemmassa kuvassa näkyvää offset-koukkua, mutta puhtailla pohjilla pärjää myös yksihaarakoukulla.

2. Veli venäläisen versio

Venäläiset ovat taitavia kalastajia, sen moni on huomannut. Vaikka itänaapuri ei juuri välineillä hifistele, on tällä silti hyvä käsitys siitä, miten ottavan pyydön tulee uida.

Venäjällä matkustellessa reitin varrelle osuu silloin tällöin kalastusvälineliikkeitä ja pakkohan niissä on poiketa. Jokaisessa kaupassa, missä jigejä ylipäätään on kaupan, löytyy jigipäiden vierestä painoja, joissa on kaksi lenkkiä tai toisen lenkin tilalla hakanen.

Kerran rohkaistuin kysymään myyjältä miksi näitä myydään joka paikassa ja hän vastasi, että niiden avulla jigillä voidaan kalastaa entistä tehokkaammin.
Tämän jälkeen hän kaivoi esiin pari offset-koukkua ja sitoi painon toiseen silmukkaan parinkymmenen sentin mittaisen pätkän paksua monofiilia, jonka päähän tuli offset-koukkuun pujotettu jigi. Näin jigi jää painon osuttua pohjaan leijumaan pohjan tuntumaan.

Viritys toimii kuulemma erityisen hyvin silloin, kun kala on huonolla syönnillä.

Kuvateksti: Venäläinen näkemys leijuvasta jigistä on yksinkertaisempi. Painossa on kaksi lenkkiä, joista toiseen sidotaan lyhyt pätkä paksua monofiilia, jonka toiseen päähän sidotaan offset-koukkuun pujotettu jigi.

3. Stand Up-päät

Kolmantena niksinä jigi tarjoillaan kalalle pohjaa pöyhivää pikkukalaa jäljitellen. Tähän tarkoitukseen löytyy litteitä stand up-päitä, jotka jättävät jigin tönöttämään pystyyn painon osuttua pohjaan.

Tarkoituksena on uittaa jigiä hyvin lyhyin nykäyksin, jolloin jigi hypähtää eteenpäin vain kymmenkunta senttiä kerrallaan. Paino pöläyttää pohjaa aina siihen osuessaan, mikä antaa mielikuvan ruokailemaan keskittyneestä ja varomattomasta pikkukalasta. Usein käytetään vielä hiukan ylipainoista jigipäätä, jolloin hyppäykset pysyvät lyhyempinä ja pohjan pölähtely korostuu.

Venäläisessä versiossa hakasella varustettu paino tekee samankaltaisen vaikutuksen.
Offset-koukkuun pujotettu jigi kiinnitetään hakaseen, jolloin itse viehe jää usein pystyasentoon painon osuttua pohjaan.

Kuvateksti: Ylinnä litteä Stand Up-pää, joka jättää jigin pystyyn pohjaan. Lyhyin pompuin uitettu jigi antaa pedolle mielikuvan pohjalla ruokailevasta huolimattomasta saaliista. Alla venäläinen versio samasta ajatuksesta: hakanen jättää jigille liikkumavaraa ja se jää usein pystyyn pohjalle. Tässä näkee käytettävän usein myös kelluvasta solumuovista tehtyä kalanmallista kuvaketta jigin sijaan.

Uutta kokeilemaan

Yksi mahdollinen lääke kalojen syömähaluttomuuteen siis on uinnin hidastaminen ja herkistäminen. Vieheen värin, mallin, koon ja monien muiden muuttujien muuttamisen lisäksi. Joskus myös uiton nopeuttaminen saattaa tepsiä. Mene ja tiedä. Mielenkiintoiseksi kalastuksen tekee juuri se, että sitä ei milloinkaan tiedä, mikä tepsii. Ja riemu on sitä suurempi, kun toimiva jippo löytyy.

Toivottavasti tässä esitetyt niksit rohkaisevat lukijaa kokeilemaan jotain uutta seuraavan kerran kalalle lähtiessään.

Teksti ja kuvat: Teemu Koski