×

Kuvaus

Ruutana

Carassius carassius

Sitkeydestään tunnettu ruutana on useimmille kalastajille harvinainen saalis, vaikka sen esiintymisalue kattaa lähes koko Suomen. Suuremmissa järvissä ja merialueella ruutana on usein harvalukuinen, joten sen saaminen saaliiksi on epätodennäköistä, jos sitä ei varta vasten yritä.

Useimmiten ruutanan kohtaa pienissä lammissa, joissa se esiintyy erittäin runsaslukuisena ja jopa ainoana kalalajina. Muista suomalaisista kalalajeista poiketen sillä on kyky selviytyä täysin hapettomissa olosuhteissa ja jopa pohjaan asti jäätyvissä vesistöissä. Ruutanat alkavat syksyisin tuottaa maksaansa glykokeeni-hiilihydraattia talviseksi vararavinnoksi. Glykokeenista kalan elimistö pystyy tuottamaan energiaa alkoholikäymisen avulla täysin hapettomissa olosuhteissa. Prosessissa syntyvä alkoholi estää myös elimistön jäätymisen.

Ruutana on sitkeytensä ansiosta suosittu täkykala. Nykyään laji on myös kilpaonkijoiden suosiossa suhteellisen suuren kokonsa ansiosta. Ruutanoita pyydetään useimmiten pohjaongella tai normaalilla mato-ongella. Varsinkin suurempien ruutanoiden onkimisessa syöttinä käytetään yleensä maissia, mutta kaikkiruokaiselle kalalle kelpaavat myös madot, surviaiset ja kärpäsentoukat.

Tuntomerkit

Ruutanaa esiintyy Suomessa kahtena eri muotona lampi- ja järviruutanana. Vesistöissä, joissa esiintyy petokaloja, ruutanan ruumis kasvaa korkeaksi, kun taas pienissä lammissa ne jäävät matalarakenteisiksi. Ruutanalla on yksi pyöreäreunainen pitkä selkäevä, joka sijaitsee lähellä kalan pyrstöä. Nuorena ruutanan väritys on vaalean ruskea tai harmaa, mutta vanhemmiten väri muuttuu kullan tai kuparin hohtoiseksi. Ruutanan voi helposti sekoittaa karppiin tai tulokaslaji hopearuutanaan.

Karpista poiketen ruutanalla ei ole kuitenkaan viiksisäikeitä, eikä torvimaista suuta. Hopearuutanasta ruutanaa ei voi varmuudella erottaa tarkastelemalla kalaa vain ulkoisesti. Hopearuutanan väritys on yleensä vanhempanakin ruutanaa vaaleampi, mutta molempien lajien väritys vaihtelee varsinkin merialueella. Avaamalla kalan voi kuitenkin erottaa ohuen sisäelimiä suojaavasta ruumiinontelonkalvosta, joka hopearuutanalla on musta ja ruutanalla vaalea. Lajit myös risteytyvät keskenään, joka entisestään vaikeuttaa lajien erottamista rinnakkaisilla esiintymisalueilla.

Ravinto

Ruutana on kaikkiruokainen kala, jonka ravinto koostuu pääasiassa pohjaeläimistä ja planktonista. Niille kelpaavat myös muiden kalojen poikaset ja mäti. Poiketen useimmista muista lajeista, ruutanat pystyvät syömään myös ahvenen mätiä.

Levinneisyys ja elinympäristö

Ruutanan levinneisyys kattaa Suomessa koko merialueen sekä sisävedet aina Sodankylän ja Kittilän tasalle. Laji viihtyy lähellä rantaa kasvillisuuden seassa, josta sen suosima ravintokin löytyy. Talveksi ruutanat kaivautuvat syvänteiden pohjamutaan, eivätkä juuri liiku tai syö.

Kasvu

Ruutana on pitkäikäinen ja hidaskasvuinen kala. Lammissa koko jää usein muutamaan sataan grammaan, mutta suurissa järvissä ja merialueella ne voivat saavuttaa usean kilon painon. Suomen ennätysruutana saatiin vuonna 2002 nuotalla Nummi-Pusulan Ruutinlammesta ja se painoi 2,762 kiloa.

Tarkista ajantasaiset tiedot Suomen ennätyskaloista Suomen vapaa-ajankalastajien sivuilta.


Käsittely


Kalastustavat


Rauhoitusajat, pyyntimitat ja saaliskiintiöt

Ei rauhoitusaikoja tai pyyntimittoja