×

Kuvaus

Harjus

Thymallus thymallus

Komean selkäevän omistava harjus on monen heittokalastajan, pilkkijän ja etenkin perhokalastajan toivelistan kärkipäässä. Harjus vaatii viileän ja hyvin happipitoisen veden. Se suosii joessa virtapaikkoja, joista se välillä laskeutuu suvantoihin ja järviin. Järvissä ja meressä se viihtyy parhaiten karikoissa ja kivikkoisilla rannoilla.

Tuntomerkit

Harjus on helppo tunnistaa sen korkeasta selkäevästä. Ainoastaan siiat muistuttavat harjusta, mutta niillä selkäevä on lyhyempi ja matalampi.

Levinneisyys ja elinympäristö

Harjus on sisävesikala. Sitä esiintyy maassamme Vuoksen vesistön järvissä sekä Oulujoen vesistössä ja siitä pohjoiseen monin paikoin. Myös Keski-Suomen vesistä löytyy istutuksista peräisin olevia harjuskantoja. Rannikollamme harjusta tavataan Selkämeren pohjoisosista ja Perämerestä. Harjusta on sekä paikallisia että vaeltavia kantoja.

Harjusten kutuaika on heti jäiden lähdön jälkeen huhtikuun lopulta kesäkuun alkuun. Tällöin ne kokoontuvat järvissä matalille selkäkareille ja virtaavassa vedessä sorapohjille. Poikaset kuoriutuvat 3-4 viikon kuluttua.

Ravinto

Ravinnokseen harjukset käyttävät hyönteisiä, nilviäisiä ja ¬äyriäisiä. Isot harjukset syövät myös pieniä kaloja, ruokalistalle voi päätyä ainakin simppuja, piikkikaloja, ahvenia, mutuja ja kuoreita.

Kasvu

Suomen ennätysharjus painoi 2,47 kiloa, ja se saatiin Utsjoen vesistä pilkillä.

Tarkista ajantasaiset tiedot Suomen ennätyskaloista Suomen vapaa-ajankalastajien sivuilta.


Käsittely


Kalastustavat


Rauhoitusajat, pyyntimitat ja saaliskiintiöt

Ei rauhoitusaikoja tai pyyntimittoja