×

Kuvaus

Kiiski

Gymnocephalus cernua

Kiiski on tuttu saalis useimmille kalastuksen harrastajille. Helpoiten kiiskiä saa ongella ja pilkkimällä. Sillä on varsin pieni suu, joten kiisken kalastuksessa kannattaa käyttää melko pieniä koukkuja ja syöttejä. Sopiva koukkukoko on välillä 18–14. Syötiksi käyvät surviaissääsken ja kärpäsen toukat sekä pienet madot ja madonpalat.

Tuntomerkit

Kiiski muistuttaa jonkin verran ahventa ja kuhaa. Kalojen selvin ulkoinen ero on kiisken yhteenkasvaneet selkäevät.

Levinneisyys ja elinympäristö

Kiiski on sisävesikala. Se on yleinen laji lähes koko maassa, mutta puuttuu kuitenkin Jäämereen laskevista vesistöistä. Kiiski tulee toimeen monenlaisissa vesissä. Erityisesti se suosii kirkkaita, savi-, kivikko- ja hiekkapohjaisia vesiä. Rehevöitymisen myötä kiisken osuus kalalajistossamme on kasvanut monissa vesissä.

Kiiski on yleisesti hyvin paikallinen pohjien asukki. Päivisin se oleskelee lähes liikkumatta pohjassa, kivien koloissa ja laiturien tai siltojen suojissa. Illan tullen se lähtee ravinnon hakuun.

Ravinto

Kiiski käyttää ravinnokseen pääasiassa hyönteistoukkia ja pohjaäyriäisiä.
Kiiski on annoskutija. Kutu tapahtuu 2–3 erässä huhti–kesäkuussa, jolloin se laskee mätinsä hiekka- ja kivipohjille. Mätijyvät takertuvat pohjakiviin ja kasveihin. Poikaset kuoriutuvat 5–15 päivän kuluttua.

Kasvu

Kiisken kasvu vaihtelee vesistöjen välillä. Yleiset mitat ovat 2-v.= 5,5–7 cm ja 4-v.= 9,5–12 cm. Tämänhetkinen Suomen ennätyskiiski on saatu Kemijoesta ja se painoi 285 grammaa.

Tarkista ajantasaiset tiedot Suomen ennätyskaloista Suomen vapaa-ajankalastajien sivuilta.


Käsittely


Kalastustavat


Rauhoitusajat, pyyntimitat ja saaliskiintiöt

Ei rauhoitusaikoja tai pyyntimittoja