Särki

Rutilus rutilus

Särki on monen kalastuksen harrastajan ensimmäinen, tai aivan ensimmäisiä saaliskaloja. Sitä saadaan useimmiten ongella ja pilkillä, mutta särki ottaa hanakasti myös sopivaan perhoon. Suuri särki on kova taistelija siiman päässä.

Tuntomerkit

Useimmat meistä tunnistavat särjen helposti. Joskus voi kuitenkin jäädä mietityttämään, että oliko kyseessä sittenkään särki, vai ehkä seipi tai vaikka sorva. Usein särjen tuntomerkkinä käytetään punaisia silmiä. Se ei kuitenkaan ole takuuvarma tuntomerkki, sillä joissakin vesistöissä särjen silmät voivat olla hyvin vaaleat. Varma tuntomerkki muihin särjennäköisiin kaloihin verrattuna on särjen peräevän ruodot, joita on 12–13 kappaletta.

Sorvasta särjen erottaa tarkastelemalla selkä- ja vatsaevien sijaintia toisiinsa nähden. Särjellä niiden etureuna on samalla tasolla, kun taas sorvalla selkäevän etuosa sijaitsee selvästi vatsaevän etureunan takapuolella.

Ravinto

Särjen ravintona ovat pääosin pohjaeläimet ja eläinplankton. Ne syövät myös jonkin verran vesikasveja ja kalanpoikasia sekä ottavat veden pintakalvolla rimpuilevia hyönteisiä.

Levinneisyys ja elinympäristö

Särkeä tavataan lähes koko Euroopasta. Meillä se on levittäytynyt lähes koko maahan, lukuun ottamatta Enontekiön pohjoisosaa ja Jäämereen laskevia vesistöjä.
Särki on vedenlaadun suhteen lähes kaikkiruokainen, mutta viihtyy parhaiten matalissa ja rehevissä vesissä. Tietyillä alueilla, etenkin Pohjanmaan rannikolla happamuus rajoittaa särjen lisääntymistä.

Särkien kutuaika on touko-kesäkuussa, jolloin ne nousevat suurissa parvissa kudulle rantaveden kasvillisuusvyöhykkeeseen.

Kasvu

Särjet ovat melko hidaskasvuisia. Vuosittainen kasvu on keskimäärin noin 2,5–3 senttiä vuodessa. Kasvu vaihtelee suuresti olosuhteista riippuen. Suomen ennätyssärki 1,24 kiloa on saatu ongella Posiolta.

Tarkista ajantasaiset tiedot Suomen ennätyskaloista Suomen vapaa-ajankalastajien sivuilta.