Verkkokalastus

Suomalaisessa vapaa-ajankalastuksessa verkkokalastus on erittäin suosittu harrastusmuoto. Yli kolmannes vapaa-ajankalastajista kalastaa verkoilla. Heidän kokonaissaaliistaan verkkokalastuksen osuus on lähes puolet.

Tärkeimmät verkolla pyydettävät kalalajit ovat siika ja muikku, joiden saalisosuudesta yli 90 prosenttia saadaan verkoilla. Muita tärkeitä verkkokalastajan saalislajeja ovat lahna, made ja kuha.

Lajikohtaiset pyydykset

Verkkokalastuksessa jokainen vesistö ja vuodenaika tarjoaa harrastajalle erilaisia haasteita. Uusille vesille suuntaavan tai aloittelevan verkkokalastajan kannattaa tutustua pyyntiveden kalastoon ja ominaisuuksiin ennen pyydysten hankintaa tai pyynnin aloittamista. Parhaaseen tulokseen pääsee suuntaamalla verkkokalastus tiettyyn lajiin.

Verkko ei valikoi saalislajeja, vaan verkkokalastajan taidoista riippuu muiden lajien ja etenkin alamittaisten kalojen määrä. Useimmilla kalalajeilla ohutlankainen verkko on pyytävämpi kuin vahvalankainen. Harva ja vahvalankainen verkkokin saalistaa hyvin, jos se on riimutettu.

Hyvä muikkuverkko poikkeaa pauloitukseltaan harvoista verkoista. Muikkuverkossa silmä pitäisi olla pauloitettu harvoja verkkoja avoimemmaksi ja yläpaula tavanomaisia verkkoja pidemmäksi. Alapaula pitäisi olla huomattavasti raskaampi ja yläpaula kantavampi kuin tavallisissa verkoissa. Näin muikkujen sekaantuminen verkkoon estyy ja verkko pysyy pyytävänä tuulivirtauksissa sekä suurillakin kalamäärillä.

Siialle on tärkeää oikea solmuväli ja ohut langanpaksuus. Esimerkiksi merialueen vaellussiian ja sisävesien planktonsiian pyynnissä sopiva solmuväli on yleensä 50–60 mm. Karisiian pyyntiin merellä ja sisävesien tuppisiialle käytetään 30–40 mm solmuvälisiä verkkoja. Kookkaille siioille voi harvojen verkkojen langan paksuus olla 0,17 mm ja pikkusiioille vain 0,12 mm. Kesällä tulisi ohutlankaisia ja tiheitä siikaverkkoja pitää kuha- tai taimenvesillä vain syvänteissä.

Kuha soveltuu kesällä verkkopyyntiin huonosti, koska se liikkuu usein pintakerroksessa ja on siten paljon laajemmalla alueella kuin talvella. Lisäksi lämpimässä vedessä kuha kuolee herkästi verkkoon ja pilaantuu nopeasti. Talvella kuha oleskelee järvien syvännealueella 10–20 metrin syvyydellä. Meressä kuha yleensä hakeutuu aiemmin jäätyvälle saaristo tai lahtialueelle, jossa vesi on lämpimämpää kuin avoimella ulapalla. Talvella kuhakantojen kannalta tuottavamman saaliin saa 55–70 mm solmuvälisillä 0,17–0,20 mm vahvuisilla riimuverkoilla.

Koe verkko riittävän usein

Verkkopyynti vaikuttaa saaliin laatuun kielteisemmin kuin katiska- tai vapakalastus. Verkot on koettava niin usein, että kala ei ehdi kuolla. Sopiva koentaväli riippuu mm. lämpötilasta, vuoden ajasta ja kalalajista. Verkkokalat on tärkeää tainnuttaa, verestää, perata ja jäähdyttää mahdollisimman pian.